Kansallispäivän tunnelmia

17. mai eli norjalaisten kansallispäivä alkoi harmaana ja sateisena, mutta pahin sade onneksi loppui kun saimme itsemme juhlan paraatipaikalle. Väentungos oli melkoinen, ja yliopiston aukiolla NRK-kanavan kameroiden edessä tapahtuvia esityksiä oli vaikea nähdä. Ensin näimme vilaukselta hieman kansantanssia, sitten tulivat sotilaat rytmikkäästi marssien ja ottivat jopa yleisön naisia tanssitettavaksi.

Sitten suuntasimme kohti kuninkaan linnaa katsomaan itse kuningasperheen ilmestymistä parvekkeelle.

Karl Johans gate oli linnan pihalta päin katsottuna aivan täynnä ihmisiä odottamassa koululaisten kulkueita.

Kuningasperhe tuli parvekkeelle ja laittoi kamerani zoomin koetuksille. Ei tästä nyt ihan kasvoja erota, mutta uskokaa pois, siellä ne kuningas Harald, kuningatar Sonja, kruununprinssi Haakon ja kruununprinsessa Mette-Marit lapsineen seisovat laulamassa kansallislaulua.

Laulun jälkeen vilkuteltiin ja liput liehuivat. Koululaiset alkoivat valua katua pitkin linnan ohi, ja me päätimme livistää pois paremman katselupaikan toivossa.

Ja hyvän katselupaikan löysimmekin. Olin niin lähellä kulkueita, että heti tämän kuvan otettuani löysin pääni melkein ohi kulkevan trumpetin sisältä.

Veteraanien soittokulkueen jälkeen niitä koululaisia alkoi tulemaan. Ja niitä tuli paljon!

Ne soitti.

Ne tanssi.

Ja osa oli pukeutunut oikein nätiksi bunadiin.

Lähdimme takaisin Karl Johans gatelle, ja samalla aurinko alkoi paistamaan. Jotkin muinaiset sään jumalat (Thor?) taitavat pitää Osloa suosiossaan, kun täällä tuntuu kaikkina juhlapyhinä olevan vähintäänkin kohtuullinen keli.

Tässä näkyy norjalaisia lukionsa päättäviä abeja eli punaisia rødrusseja, jotka pukeutuvat oman opinahjonsa värisiin haalareihin toukokuun 1. päivästä aina 17. päivään saakka. Lukiolaiset ovat siis punaisia, ja ammattikoulun eri aloilla on omat värinsä. Tytöt tässä jakavat nuorelle koululaiselle omia "käyntikorttejaan" eli russekortteja, jotka ovat lasten keskuudessa ilmeisesti jonkinlainen keräilykohde. Näitä kortteja jaetaan vain kansallispäivänä, ja niistä löytyy jakajan valokuva, tekaistut yhteystiedot ja jokin lyhyt slogan joka yleensä sisältää melko ronskiakin tekstiä.

Koitimme päästä tungoksesta hieman väljemmille vesille, ja päädyimme Torggatalle ja Youngstorgetille, jotka olivat täynnä vuoroaan odottavia kulkueita. En tiedä kauanko kulkueet veivät kokonaisuudessaan aikaa, mutta me olimme sen verran laiskoja että päätimme tässä vaiheessa lähteä kotiin kakuntekoon ja odottamaan norjalaistuttujen kutsua päivälliselle.